Porin kaupungin karsintavimma ei näytä laantuvan. Nyt leikkurin alla ovat leikkipaikat ja kirjastot. Kaupungin taloustilanne toki puoltaa jonkinasteista ymmärrystä säästötoimille, mutta niiden kohdentaminen kaupungin reuna-alueille, josta etäisyys korvaaviin palveluihin on pitkä, ei ole perusteltua.
Koulu ja koulupiirirajat
Porilainen uniikki toimintatapa vaikuttaa perustuvan päättämiseen ja päätösten pyörtämiseen – tarvittaessa moneen kertaan peräkkäin, kunnes vastarinta uuvahtaa. Koulun osalta ”viikon kouluratkaisua” on jo totuttu odottamaan. Kun asukkaiden vastustuksesta poliittinenkin päätöksenteko kääntyi koulun säilyttämisen puolelle, kupunginjohtaja julkisti oman ”pienkoulupäätöksensä” viidenkymmenen oppilaan leikkurirajasta. Samalla ryhdyttiin rukkaamaan koulupiirirajoja koskevaa päätöksentekomekanismia: oppilaiden lähikoulu voidaan määrittää viriranhaltijapäätöksellä ja tarvittaessa uusia se vaikka vuosittain. Tämän hetken tiedolla Ahlaisten osalta ratkaisuun ei liity merkittävää dramatiikkaa, mutta uudella uniikilla päätöksellä tilanne voi muuttua vielä, ja mahdollisesti moneen kertaan.
Viliina Välimäki kirjoitti 24.211.2020 Satakunnan Kansassa tästä asiasta otsikolla ”Aiotaanko Kellahti kumittaa kartalta?”. Kolumnissa todetaan palveluverkkouudistuksen pohjalta tehdyn uuden palvelualuejaon, jossa Kellahden kylä on jaettu kahtia, toisen osan kuuluessa Ahlaisiin ja toisen Noormarkkuun. Palvelualuejakoa on (kaupungin mukaan) tarkoitus käyttää osallistamisessa, joskaan alueen asukkaita ei millään muotoa ole osallistettu jakoa käsiteltäessä. Taas kerran on saatu esimerkki viranhaltijatyönä tehdystä ratkaisusta, jonka vaikutukset kylien elinvoimaisuuteen saattavat olla arvaamattomia.
Ongelmallista on asiassa se, että näitä ratkaisuita on mahdollista käyttää perustana päätöksissä, joilla on mahdollista kiertotietä viedä päätökseen asioita, jotka luottamushenkilöiden eri elimissä – lautakunnat ja valtuusto – on kertaalleen, tai Ahlaisten tapauksessa moneen kertaan jo tyrmätty. Jotenkin mieleen tulee taas, minkä lie takia, Ahlaisten koulu. Jos palvelualuejakoa aletaan käyttää myös oppilaaksiottoalueiden pohjana, voivat viranhaltijat mielivaltaisesti oppilaaksioton rajoja siirtelemällä saattaa Ahlaisten koulu sellaiseen tilanteeseen, että oppialsmäärät putoavat alle säilyttämisrajan. Kaupungin taholta on toki vakuutettu, että palvelualueet ja oppilaaksiottoalueet eivät kulje yksissä. Voidaanko tähän luottaa? Voidaanko kaupungin päätöksentekojärjestelmään luottaa tilanteessa, jossa lautakuntien ja valtuuston tekemien päätösten jälkeen päätöksentekovaltaa delegoidaan viranhaltijoille, joilta tietoa ei juurikaan julkisuuteen tihku ja jos tihkuu, sekin on ristiriitaista. Viranhaltijat luonnollisestikaan eivät ole velvollisia avoimesti tiedottamaan toimistaan, toisin kuin luottamuselinkäsittely, joka (pääosin) on julkista jo ennen päätöksentekoa,mikä mahdollistaa päätöksiin vaikuttamisen ennen lopullista ratkaisua.
Palvelualueiden määrittelyllä on selvästi vaikutettu Kellahden identiteettiin ja samalla luotu (taas kerran) epävarmuutta tilanteesta lasten koulujärjestelyjen osalta. Viliina toteaa kolumnissaan (lainauksia, mukaellen):
- Alueiden palveluiksi on nimetty lähinnä koulut; oppilaaksiottoalueet eivät noudata (viielä) palvelualuerajoja.
- Sivistystoimiala on saanut keväisen päätöksen perusteella tarkastella oppilaaksiottoalueita vuosittain.
- Oppilasmääriä tullaan tulevaisuudessa tarkistamaan suurennuslasilla.
- Kellahtelaisten lähikoulu on Ahlainen. Toivottavasti se on sitä jatkossakin kaikkien Kellahden lasten osalta. Lasten edun kannalta on tärkeää, että kylälläiset kaverukset saavat köydä samaa lähikoulua.
Ahlaisten koulun kohtelu on saanut vuosien ja erityisesti lähikuukausien aikana surkuhupaisia piirteitä, joiden myötä usko kunnalliseen ”demokraattiseen” päätöksentekoon on ollut lujilla; onko sitten demokratiaa se, että perusteiltaan luottamuselinkäsittelyä vaativat asiat on delegoitu viranhaltijapäätöksin tehtäväksi vailla julkisuusvelvoitetta, on oma asiansa. Koulun osalta puolen vuoden sisällä koulun 3-6-luokat on siirretty Noormarkkuun ja koulu purettu korvaten se ”vuokrakasarmilla”, sen jälkeen koulu päätettiin säilyttää 1-6-luokkaisenatoiminnallisesti ja rakentaa tontille uusi monitoimitalo, johon keskitetään koulun lisäksi varhaiskasvatus, kirjasto, terveyspalvelut ja vapaa kansansivistystyö. Rahat loppuivat, mutta päätös keskittämisestä piti, joten monitoimitaloa ei rakenneta – tai huhut kertovat, että rakentamisesta ei ole luovuttu, vaan sitä on siirretty tulevaisuuteen. Samalla nykyisen koulurakennuksen korjaamiseen osoitettiin määrärahaa luopuen uudisrakentamisesta.
Koulu nyt onneksi säilyi – toistaiseksi – paitsi suunnittelutyössä huomattiin, että koulurakennuksen 800 m2:n tiloihin ei saada mahdutetuksi pitkälle toiselle tuhannelle neliölle kasvavanutta keskitettyjen tilojen tarpeen massaa. Koulun rakennukset mitä ilmeisimmin ovat (kuntotutkimuksen perusteella) sinänsä terveitä, joskin peruskorjausta vaativia. Keskittämisuudistuksen kunnianhimoinen aikataulu oli asettanut järjestelyn käyttöönotoksi elokuun 2021 alun. Tempun tekevät, jos kolmanneksen liian pieniin tiloihin korjaustöillä sijoitetaan runsaassa puolessa vuodessa kaikki kaupunginvaltuuston päätökseen liittyvät toiminnot. Luonnollinen ratkaisu pahimmassa tapauksessa on se, että korjataan ja sijoitetaan mitä tilaan mahtuu, loput toiminnot lopetetaan. Tämä toki ei ole valtuuston päätöksen mukaista, mutta viranhaltijatempuin kaikki on mahdollista, jopa valtuuston päätöksen yli kävely.
Kannattaisiko ottaa järki käteen ja todeta, että
- tilojen keskittämisen sijasta tärkeämpää on toimintojen säilyminen alueella;
- kakilla keskustelun kohteena olevilla toiminnoilla on käytössä toimivat tilat, joissa varmasti on puutteita, mutta ne eivät estä jatkamista tiloissa ja jatkaminen on varmasti lakkauttamista parempi vaihtoehto;
- kannattanee ottaa jatkoaika sekä suunnittelun aikajänteen että rahoituksen järjestelyjen osalta ja miettiä alueen rakennuskannan kokonaisvaltainen käyttö uudelleen, suunnitella normit täyttävät tilat käytettävissä oleviin tiloihin tarvittaessa lisärakentaen (kun on varaa), ja lähteä toteutukseen suunnitelma edellä, ei aikataulun pakottamana.
Nyt vaarana on se, että viranhaltijat voivat kiireeseen ja rahoituksen niukkuuteen nojaten, esimerkiksi muuttaen lähikouluratkaisua, pienentää Ahlaisten koulun oppilasmäärää, siirtää KV:n päätöksen vastaisesti viranhaltijapäätöksin ylemmät koululuokat Nooormarkkuun. Samoin voidaan todeta, että kirjasto ei tiloihin mahdu ja muutenkin sillä sektorilla on resurssipulaa, joten kirjasto voidaan lakkauttaa ja korvata kirjastoautolla (joka tosin jo muutenkin kulkee täällä). Enempää en tohdi pahaa mieltä välttääkseni ja sitä välitääkseni visioida.
Virkamiesvalta on toki tehokasta ja se kykenee viemään asioita tehokkaasti eteenpäin. Valta vaatii vastuuta (kenelle?) ja vastuu vaatii valtaa. Valistunut virkamiesvalta vie tehokkaasti maaliin päätöksiä, jotka ovat yhteisesti hyväksyttyjä (sekä päätöksentekoelimissä että kohderyhmässään) ja kohteena olevalle taholle hyvää tuottavia sekä postiivisia. Valistuneisuuteen kuuluu myös asiosta tiedottaminen ja sen myötä hyväksynnän hakeminen ratkaisuideoille ennen niidenviemistä toteutukseen – tästä käytetään nykyään hienoa termiä ”osallistaminen”. Toivotaan, että viranhaltijamme kuuluvat tuohon valistuneiden ratkaisuntekijöiden joukkoon. Aika näyttää. Toivottavasti sen, että kuuluvat.
Leikkipaikkojen karsinnasta kysely vastaa kyselyyn
Uutena uniikkina säästökohteena ovat kaupungin ylläpitämät lasten leikkipaikat. Seuraava teksti on muokattu Yle Satakunnan asiaa koskevasta uutisoinnista. ”Pori aikoo karsia puistoleikkipaikkojen määrää lähivuosina. Porissa on tällä hetkellä 106 leikkipuistoa, joista ensi vuoden aikana aiotaan poistaa 25 leikkipaikkaa ja kaikkiaan paikkoja voidaan karsia jopa 50-60 paikalla. Tarkoituksena on mahdollistaa jäljelle jäävien paikkojen ylläpito ja kehittäminen (infran kunnossapidon esimies Ismo Ahonen).”
Kuntalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa leikkipaikkojen säilyttämiseen vastaamalla 23.11. saakka avoinna olevaan kyselyyn. Ahlaisissa paikkoja on kolme: Sähköiseen kyselyyn pääsee vastaamaan tästä linkistä. Käy vastaamassa ja vaikuta leikkipaikkojen säilyttämiseen. Kysely on muuten laadittu niin, että ilman omaa lakkautusehdotusta vastausta ei voi jättää.
Alkuperäinen uutinen on osoitteessa https://yle.fi/uutiset/3-11639667.
Mitä tapahtuu Ahlaisten kirjastolle? Toimintojen keskittäminen koulun yhteyteen työn alla
Satakunnan Kansa uutisoi 10.11.2020 (linkki uutiseen) sivukirjastojen taloustilanteesta ja kirjastohenkilökunnan rekrytointikiellosta ja sen vaikutuksista kirjastojen toimintaan. Ahlaistenm kirjaston osalta uutisessa todetaan, että ”Ahlaisissa kirjasto on ollut tähän asti päiväkodin yhteydessä, mutta kiinteistö ei ole enää ensi syksynä käytössä, koska päiväkoti muuttaa koulun yhteyteen”. Uniikki hiljaisuus on vallinnut asiasta, joka selvästikin liittyy koulun alueen kehittämiseen. Tarkoituksena on keskittää päiväkoti, esiopetus ja koulun yhteyteen ja talousarviossa on varattu lisärakentamiseen rahoitusta. Kirjastoa koskevat maininnat ovat olleet perin vähäisiä. Mitä sillä lopulta saadaan, on vielä pimennossa. Kirjaston käytössä on nyt satakunta neliötä tilaa – saadaanko se sovitetuksi koulun alueelle vai menetetäänko kirjasto. Positiivista tietysti on se, että koulua kehitetään, mutta kylällä ei ole varaa menettää omaa lähikirjastoaan.
Uniikkia infoa odotellessa – sellainen on luvassa – kannattaa olla tarkkana ja seurata tilanteen kehittymistä, jotta ollaan valmiina reagoimaan, kun reaoinnin aika koittaa. Niin kauan, kuin tieto on huhujen tasolla, energiaa ei kannata hukata huhuja vastaan taistelemiseen. Parhaillaan työn alla on uuden monitoimitilan suunnittelu, johon kyläläisillä on suunnitelmien valmistuessa mahdollisuus ottaa kantaa. Uuden tilan tarve liikkunee tasolla 300m2, jos kirjasto ei siirry pyörille.
Yle on jatkanut asiaa koskevaa uutisointia 16.11.2020 uutisessaan, joka koskee kirjastojen henkilökunnan rekrytointikiellon vaikutuksia kirjastojen toimintaan. Uutisen mukaan Porin lähikirjastoyhdistys on huolissaan rekrytointikiellon vaikutuksista – uhanalaisena ovat paitsi Puuvillan, Ahlaisten, Käppärän ja Ruosniemen lähikirjastot, myös kirjastoauton toiminta. Lähikirjastoyhdistys toteaa, että lakkautusuhan alla olevissa kirjastoissa on hyvä käyttöaste eli perusteita lakkautttamiselle ei ole. Mielenkiintoista on nähdä, saako uniikki päätöksenteko taas uuden ulottuvuuden, jossa hallinnollista käsittelyä koskevat lopettamispäätökset korvataan toiminnan näivettämisellä kaikessa hiljaisuudessa. Näin lopputulemaan puuttuminen tehdään vaikeaksi, jos ei jopa mahdottomaksi.
(Hannu Jaakkola)
